Kortteja

Jehkon helmihaaste- vapaalla kädellä

Jehkon helmikuun kk-haasteessa kehoitettiin askartelemaan vapaalla kädellä ja tässä jos jossain sitä on tehty. Yhteistyössä äiti ja tytär 5v. Tällä me lasten isää synttäripäivänä muistimme.
Saana väritti kuvan ja piirsi kaloille päät. Minä tein kaiken muun vapaalla kädelläni...lukuunottamatta että papereihin käytin kyllä vähän leikkuriakin.

Ikää kolme ja puoli viikkoa

Voi pienen pojun elämää! Ensin on syöty ja leikitty niin sitten vähän taas levätään hetkinen, että jaksaisi alottaa saman alusta. Tänään annoin piskuisille ihan vaan maistiaisiksi piimää ja kyllähän se maistui.
Tässä toinen neljästä poitsusta heräilee muriseen, äriseen ja niin, niin pentumaisesti kisaileen.

Leikeistä on mahdotonta saada kuvaa joka ei olisi tärähtänyt. Tässä kuitenkin herra nro 3 katselee jo , miltä maailma näyttää pentulaatikon toisella puolella. Se maailma me vielä valloitetaan 4 pojan ja 2 tytön voimin. Odotapa vain Saskaja-emo kun me vielä vähän syödään piimää ja tissiä...

Neljä eri näkemystä 4/4

Niin se vain aika nopeaan taas vierähti ja neljä viikkoa alkaa olla takana siitä kun kortit-samoista-materiaaleista- rinki lähti käyntiin. Kiitos Hanne, Liisax ja Anelma että tulitte mukaan.
Minulla ainakin on ollut tosi mukavaa näperrellä. Toivottavasti myös teillä. Jos joku vaan tietää kenenkään tällaista ringin aloittamista miettivänkään niin kiitollinen olisin jos minulle pieni vinkki heitettäisiin. Mukana olisin varmasti.

Anelma lähetti viimeiset materiaalit, jotka jäivät TAAS jälleen kerran kuvaamatta, mutta tällaisia kortteja niistä tuli. Ihan taas piti kirjekuorikin ottaa tuohon vas. puolimmaiseen korttiin käyttöön. Sopi väreihin niin hyvin.

Kummallista

Niin se vain on. Yhden yönkin aikana voi tapahtua jos vaikka ja mitä. Se tuli todistettua jälleen kerran viime pe-la välisenä yönä. Kun lauantai aamu koitti ja saimme unihiekat silmistämme karistettua, kävi kulkumme kohti pentulaatikkoa. Vastassa oli Muru-tyttö ,joka katseli meitä niin nätisti omilla tummilla koiranpennun silmillään. Olin sulaa vahaa ja meidän lasten isukki oli munan tienannut! Edellisenä iltana näet löimme Kinderistä vetoa silmien aukeamis päivästä. =)

No mitä sinne laatikkoon kuuluu sitten nyt tänään, kaksi viikkoa ja muuan päivä päälle pentujen syntymästä? No siellä on nappisilmiä välillä kuusi, välillä seitemän. (6pentua+ täydellisen suloinen ja rauhallinen emo) Välillä siellä tapellaan ja purraan hampaattomilla suilla toisia milloin mistäkin kohtaa. Toisinaan ollaan kavereita ja nuoleskellaan. Jos oikeen uho iskee päälle niin murista täytyy ja jos ei muuten uskota niin haukutaan. Pullaa vaativat kotijoukot tekemään vaan kuka tässä ehtii kun nuin hyvä elokuva menee taukoamatta.

Tänään sain itsekin tutaa, mitä on pienen koiran iso tahto. Kädessä kiva viiltohaava koiranpennun veitsenterävästä kynnestä. Matolääke ei maistunut sitten ollenkaan niin ihanalle miltä se kyllä näytti. Ihanan kesämansikan väristä. Nam!

Onkohan tuossa kuvassa se meidän oma Mitri ?!?! Mene ja tiedä vaikka olisikin. =)

Tänään

"Musti"
"Muru"
" Muska/ Likka"
"Pikku Saskaja"
"Esikoinen"
"Mitri"

Pienet laikat katselevat nyt maailmaa mineillä koiran silmillä! Meidän arvauskisan voittajaksi tuli Kimmo ja me muut jäimme iskälle Kinderin velkaa. =)
Nappisilmät ovat kyllä sellaisia sydämenvaltaajia että. Askeleet muuttuvat kokoajan vakaimmiksi vaikka ei niissä vieläkään hirveästi voimaa ole alla. Oma halu ja tahto alkaa ihan selvästi jo näkyä. Enää ei sylissä köllötellä ns. pakosta, vaan pyristellään pois ellei lekottelu satu just sillä hetkellä kiinnostamaan.
Hampaita tässä sitten seuraavaksi odotetaan tulevaksi. Pääsisi sitten hiljalleen jo muutakin kuin tissimaitoa maistelemaan. Ja minä voisin aloittaa siten viikkoja kestävän päivittäisen tehosiivouksen.
Kuvien alla olevat nimet ovat vain meidän puhuttelunimiä pennuille. Ei siis niitä lopullisia paperinimiä. Ikää pennuilla kuvissa päivää vaille 2viikkoa.

Pikkulaikojen torstai tervehdys

Tässä kuvassa päällimmäisenä luultavimmin makaa yksi tytöistä, valkoiset mötkyt alla ovat kaksi pojua ja musta valkoinen pötkylä tuossa edessä on meidän Muru-tyttö.
Tämä kuva on pikkuisen tärähtänyt sitten. Tätä pikkupoikaa minä kutsun pikku-Saskajaksi.
Tässä jälleen toinen valkoisista pojista.
Musta poika.
Saskaja-emo

Kasvuvauhti ei ainakaan hidastu tippaakaan. Eilisissä punnituksissa herra numero kaksi ylitti jo kilon rajan! Saskajalla on siis tuhtia evästä tarjota pienille suursyömäreille.

Eilen myös toinen noista valkoisista poitsuista koetteli kannatella itseään omilla jaloilla ja ihan välttävästi jopa onnistuikin siinä.

Kyllä uni ja tissimaito ovat pienille kasvaville koirille tosi tärkeitä juttuja. Tässä nyt jo kovasti odotetaan, että koskahan ensimmäinen silmänsä aukaisisi. Ison koiran merkkejä on jo mustuneet nenät ja värinsä vaihtaneet anturat. =)

Ei näistä muuta voi kyllä taaskaan todeta kuin ,että syötävän ihania päällepissijöitä ovat kaikki kuusi. Pisu tahtoo aina karata kun jonkun syliin pääsevät. Onneksi on pyykkikone!

Neljä eri näkemystä 3/4

Kiitos liisax aivan mahtavista materiaaleista joita laittelit tämän korttiringin kolmannen osion tiimoilla.
Aluksi meinasi kyllä mennä sormi suuhun näiden kanssa, mutta sainhan minä jotain tehdyksi kuitenkin.
Ostin jokunen aika sitten uuden kameran ja en oikein tajua miksi se tekee noin, että vaikka kansiossa käännän kuvan oikein päin, näkyy se täällä blogissa siltikin vinossa. =( Kurjaa.
Ylimmäisen kortin vaunut ovat siis oikeastikin rattaat alas päin eivätkä osoita sivulle, niin kuin täällä näyttäisi.
Hannen ja Anelman kortit kannattaa käydä katsomassa myös.

Pskarteluhaaste #77

Tässäpä minun kyhäelmäni tämän viikkoiseen pskikseen. Tällä viikolla täytyi tehdä jokin muu kuin kortti ilahduttamaan ystävää.

Kuvakimara pikkuhaukuista

Hei, me kasvetaan!

Nyt on pikkuhaukuilla ikää jo kokonaista neljä päivää ja kasvettu on ihan hurjasti.

Eilen oli puntaripäivä ja laikavauvoille oli tullut painoa lisää parissa päivässä 75-95g. Ihanaa kun ne haukkuvat unissaan niinkuin isommatkin koirat. Jos vain voisin, istuisin päivät laatikon vieressä ja ihmettelisin pienien elämää. On se niin metkaa seurattavaa.

Jos Saskaja-äiti osaisi pukea vointinsa sanoiksi, luulenpa hänen ilmoittavan omasta väsymystilasta.
24/7 äidin osa ei varmaan ole niitä halutuimpia. Eikä sekään että ulkokoira passitetaan sisälle lähes yhdeksäksi viikoksi. Välillä huudetaan ja uikutetaan"kotiikävää" ihan kunnolla. Ihan meinaa sääliksi käydä. Mutta eihän pienet pärjää millään ilman tisuja ja ulkona on ihan liian kylmää ja luntakin niin että isompikin koira menee melkein umpisukkeluksiin.

Keskiviikkona 4 pennulta leikattiin kannukset ja hyvin ovat parantaneet pikkuiset tassupipit kuntoon.

Neljä eri näkemystä 2/4

Tässäpä kuvakimaraa kortit- samoista- materiaaleista ringin viikon kaksi tuotoksista. Tänään tuli Hannelta ihanaa matskupostia ja heti täytyi päästä juttuihin käsiksi. Samoin teki myös 5-vuotias tyttäreni. Yhdessä me sitten laitoimme materiaalit hyvään käyttöön ihan jopa kirjekuorta myöten. =) Niistä kun on tehty nuo minun ylemmän kortin yhdenlaiset lehdet.

Alinmaisessa kortissa näkyy sitten prinsessanikin käden jäljet värityksenä ja kukkasen teossa. Muuten autoin ihan piskuisesti minä.

Materiaalit ovat leikkureita lukuunottamatta kaikki siis Hannen lähettämiä.

Käy ihmessä katsomassa myös Anelman, Liisan ja Hannenkin kortit.

Koiruuksia

Saanko esitellä... Onnellisen koiraperheen elämää osa 1.
Eilen illalla noin puoli kymmenen aikoihin putkahti hurmaava pieni poikakoira tähän maailmaan ja puoli yhden aikaan pentulaatikko olikin jo melkoisen täysi. Saskaja-emo sekä esikoispoika olivat saaneet pieneen pesäänsä vielä kaksi suloista tyttöä sekä kolme muuta jäppiskää.
Ensisynnyttäjä hoiteli hommat perin esimerkillisesti. Parit kalvopussit piti meidän vaan rikkoa.
On ne niin ihania. Miten ikinä pystyn viidestä luopumaan?!?! Onneksi yksi jää kotiin mamin seuraksi. <3 <3