Kortteilevan kolmen neitokaisen äidin elämää iloineen ja suruineen. Intohimona paperit, eläimet ja perhekeskeinen elämä.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Jos olisin viisas...
...menisin ja myisin lähes kaiken askartelukaman mitä omistan. Että pitää taas kaiken takuta ja olla niin hankalaa. Tiedän että vanhan koiran on niin pirun (anteeksi paha sana) hankalaa oppia uusia temppuja mutta sitä on vaikeaa hyväksyä itseltä. Mutta koska se taiteilijan elämä helppoa olisi. :)
No vikinät sikseen. Tuli sitten taas mentyä ja tehtyä Mihannalle tilaus. Ei tosin tänään vain päivä, pari sitten. Sain ihkuihanan postin tänään kotiin ja uudet jutut pääsivät hetimmiten koekäyttöön. Ylempi kortti enemmän sitä minua. Moneskohan kortti on jo omat- leimat-korteiksi kategoriassa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuo tunne on niiiiin tuttu! Mutta kyllä se siitä ohi menee ja saat varsinaisen luovuuspuuskan - nuo tekemäsi kortitkin ovat ihania, vaikka mukamas luovuus hukassa! =)
tota tunnetta puskee aikas useesti täälläkin ja välistä laitan kaikki värittämäni kuvat roskiin kun ei onnistu! mut kyls it joku toinen päivä onnistuu ja tulee tunne et minähän osaan;)
mut olet saannu tehtyä hienoja!
Apua...tietäisin mielelläni! Lähdetkö mukaan jos laitan kortit samoista materiaaleista homman pystyyn?
Mikäs on laittanut lohikäärmeen rusetin niin loistamaan? Ihanat kortit.
Mukana olet :) Kaksi osallistujaa puuttuu!
Tosi kauniita kortteja! Ylemmässä on niin mahtavat värit, juuri mun makuuni =)
Hauska tuo leimasin.
Lähetä kommentti