maanantai 4. toukokuuta 2009

Luopumisen tuskaa

Miksi omasta lemmikistä luopuminen tuottaa tällaista tuskaa???
Nyt meillä ei enää ole pihalla kotiintulotervehdyksiä jakamassa kuin kaksi haukkua. Vanhin koirista sai syöpäkasvaimen vatsansa alle ja kun ikääkin on jo yli 10-vuotta, katsoimme armahduksen olevan Saralle parasta. Ikiuni alkoi. :(
Kiitokset Saralle monista iloa tuottaneista hetkistä...

7 kommenttia:

annukka kirjoitti...

Osanottoni!

Unknown kirjoitti...

Lämmin osanotto ja iso halaus minulta sinulle ja perheellesi...

Marika kirjoitti...

Osanottoni!

Laura kirjoitti...

iso iso iso iso halaus!

maiju kirjoitti...

Otan osaa... Juuri tänään aamulla mietin bussissa töihin mennessäni oman koirani viimeistä lääkärireissua ja sitä kuinka surullista se oli... Kaikista parhainta rakkautta voi osoittaa lemmikilleen silloin kun hänet armahtaa jos muuta ei ole tehtävissä. Nauti niistä ihanista muistioista, joita lemmikki sinulle 10 vuoden ajan tuotti. Halauksia.

Maria H. kirjoitti...

Voi, halit sulle ja jaksuja. On se sellainen suru tuo lemmikin poismeno:-(

Anna kirjoitti...

Osaanottoni!

Koskaan ei ole helppoa luopua rakkaasta lemmikistä. Vuosienkin päästä sitä miettii niitä yhteisiä hetkiä.

Lämpimiä ajatuksi. Ja vaalitaan hyviä muistoja.