Kortteilevan kolmen neitokaisen äidin elämää iloineen ja suruineen. Intohimona paperit, eläimet ja perhekeskeinen elämä.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Kyllä lapset osaavat
Pitäisi kait aloittaa tämä postaus toteamalla että tyttärestä polvi paranee.
Ihanassa(3/09) oli keppihevosen teko ohje ja sen ilmestymisestä ja oikeastaan pikkuisen ennenkin sitä, Veera on potenut hillitöntä hevoskuumetta. Tänään meille sitten tuli uusi suomenhepotiili nimeltänsä Aurankukka. Suuren työn ihanan hepotiilin eteen tekivät Veera itse sekä äitini.
Sillä aikaa kun mummolassa valmistui hepotiili, kotona etsin minä ja Milja viimeisiä paloja viikko sitten aloitettuun 500 palan palapeliin. Tämän palapelin piti olla kinan suovittelija syysloman loppupuolen ajaksi, mut toisin kävi. Työ jäi minulle ja vain Milja oli tässä korvaamaton apuri.
Osaisikohan kukaan neuvoa minua, miten saisin tämän liimattua ja pysymään kasassa ikäänkuin taulumuistona Miljalle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Anoppi on innokas tekemään noita palapelejä ja on päällystänyt kontaktimuovilla. Tulee samalla pinta, josta on helppo pyyhkiä pölyt pois!
Kontaktimuovia olin minäkin tulossa suosittelemaan. Olen tehnyt itse 1000 palan pelejä ja hyvin on toiminut. Ensin siis päällinen reilulla kontaktimuovilla, sitten kääntö ja olen laittanut paperia tai kartonkia taakse ja sitten kontaktimuovin viimeistely.
Ihania töitä lapsesi onkin tehnyt!
Lapseni kummitäti päällystää kontaktimuovilla kaikki palapelinsä...
Aivan ihana tuo heppa! Wau!
Taitavaa väkeä on teidän tuvassa;o). Kontakti muovia minäkin olen käyttänyt. Kannattaa ottaa sitä vahvempaa laatua, ohut on vaikeampi saada tasasesti. nim. kokemusta molemista.
Upea keppihevonen!! Ihania muistoja tuo myös tuo kaunis palapeli, mutta itse en ole ikinä niitä paloja kiinnitellyt.
OHHOH!
onpa taitavia lapsia:D
sama täällä, kontaktimuovilla oon päällystäny niin saa pyyhkiä vähän kosteallakin jatkossa.
Molemmin puolin vielä niin ainakin pysyy.
Voimia sinne!!!
Lähetä kommentti